 |
| Niilo Paavali syö hiirtä 06/2018. |
Jokainen kanala tarvitsee "tykötarpeikseen" hiirikissan. Niilo Paavalin alias Nipan emo Netta oli todellinen hiirihirmu. Viimeisenä elinpäivänäänkin
Netta söi kaksi hiirtä kuusiaidan alla. Hyvin myös poikansa opetti hiirestämään.
Niilo Paavali täyttää ylihuomenna 9 vuotta (8.7.2018), mikä ei ole meillä kissalle ikä eikä mikään. Mutta Nipa hiirestää enää korkeintaan tämän kesän, ehkä ei sitäkään. Toissapäivänä 4.7.2018 vein Nipan eläinlääkäriin, kun hengitteli raskaasti. Syytä selvitettiin röntgenkuvin ja verikokein ja parin eläinlääkärin toimesta
Tassuvaarassa. Löytyi nestettä keuhkoista ja epäiltiin sydänvikaa. Minulle kerrottiin suoraan, että ennuste on heikko.
Vein Niilon
Keski-Suomen eläinklinikalle Kirriin sydänultraan. Oikea eteinen oli 3,34-kertainen, kun normaaliarvo on 1,5. Pahin eläinlääkärin näkemä arvo on ollut 3,9. Eli Nipalla on paha sydämen laajentuma ja sydänlihaksen paksuuntuma, diagnoosi HCM. Koska ei ole sekundäärinen sydänvika, niin ilmeisestikin perimästä johtuvaa. Nipa ei ole pitkäikäistä sukua.
Eilen aamuna puhelimessa odotti 6 tekstiviestiä. Nipalla on myös imusolmukesyöpä. Neste keuhkoissa johtuu todennäköisesti syövästä, joka ei ole ärhäkkää laatua. Ilman sydänvikaa hyvällä hoidolla olisi ennuste ollut vuoden, pari elinikää. Sydänvika huonontaa ennustetta oleellisesti.
Päivällä soitti vielä Tassuvaaran eläinlääkäri Tampereelta tulleet verikokeiden tulokset. Munuaisissa on vajaatoimintaa. Eli Nipan ennusteet vain heikkenivät. Olen itkenyt Nipaa enemmän kuin kehtaan kertoa. :)
Emme aloita Nipalle syöpähoitoja, uskomme sen olevan Nipan elämän laadun kannalta parasta. Annamme Nipalle ainoastaan oireiden mukaisen hoidon: syötämme nesteenpoistolääkkeet kaksi kertaa päivässä ja beetasalpaajaa kerran päivässä. Beetasalpaaja on sama, mitä annetaan ihmisillekin, mutta kissalle annetaan vain 1/8 osa pilleri. Kun Nipa lakkaa kehräämästä, on Nipan aika siirtyä taivaallisille metsästysmaille. Se on meidän viimeinen palvelus Nipalle.
Sote-sekoiluissa pitäisi ottaa mallia eläinklinikoista. Ehkä sote-keskukset pitäisikin olla pieniä, eikä suuria. Reilussa neljässä tunnissa tutkittiin, röntgenkuvattiin, analysoitiin verikokeet ja tehtiin vielä sydänultra ja annettiin diagnoosit ja lääkitys. Asiat kerrottiin hyvin myös minulle. Klinikoiden yhteistyö oli erinomaista ja tiedot menivat Tassuvaarasta suoraan eläinklinikalle. Tassuvaarassa maksoi 410 euroa ja Keski-Suomen eläinklinikalla 280 euroa. Hinnat eivät ole hirmuisia huomioiden mitä kaikkea tehtiin ja yhtenä eläinlääkärinä oli vielä eläinten sydänsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri. Voin suositella molempia eläinklinikoita. Ihmisten hoidossa moisesta tehokkuudesta ja nopeudesta voi vain haaveilla. Pitää vielä huomioida, että eläin ei osaa itse kertoa tuntemuksistaan ja oireistaan, kuten ihminen.
