Talvikanalassa on perkeleellinen homma

Ensiksi anteeksipyyntö niiltä, jotka otsikon muinaissuomalaisen jumalan nimestä adjektiivina mielensä pahoittavat. Mutta kun se kesäinen kanalan perussiivous on perkeleellistä ja sillä hyvä. Talvikanalan pitäminen ei ole ihan laiskan hommaa. Kanalan pidosta aina hehkutetaan kaikkea kivaa, mutta harvemmin kerrotaan siitä itsestään. Ja se itse on kakankakka. Se on kuivuessaan sementtistä ja sen peseminen seinistä ja lattioista on tiukassa. Kanala tarvitsee perussiivouksensa kerran vuodessa.

Mies pesee painepesurilla kanalaa katosta lattiaan.

Kanalan siivoukseen sopii erinomaisesti hellepäivä, kuten oli tänään (Jyväskylä 29.7.2016). Ensin rahdataan kaikki irtotavarat ulos. Sitten siivotaan kanala pehkuista ja irtonaisesta kanankakasta. Kuivuneet sementtiset kakkarat irrotetaan metallilastalla ja lopuksi paikat imuroidaan. Sen jälkeen kanala pestään katosta lattiaan painepesurilla. Tämän jälkeen harjataan jymäkällä pesupulverivedellä ja jätetään vähäksi aikaa likoamaan. Lopuksi kanala pestään toistamiseen kokonaisuudessaan painepesurilla. Kokemus navetan siivouksesta on eduksi.

Kanala alkaa puhdistua.

Pesupulverina kannattaa käyttää rautakaupoista saatavaa pesupulveria, jotka sisältävät fosfaatteja ja ovat tehokkaampia kuin marketissa olevat pesupulverit. Saman merkkiset tuotteet rautakaupassa ovat sisällöltän eri tuotteita kuin marketissa olevat saman merkkiset tuotteet. Jätevedenpuhdistamot pystyvät nykyisin poistamaan fosfaatin. Meillä pesuvesi menee kuusiaidalle, joka ehkä vain kasvaa hiukan paremmin. Mikäli valumavedet pääsevät järveen, niin silloin fosfaatteja ei saa käyttää.

Kanalan irtotavarat ulkona, kun sisällä perussiivous menossa.

Meillä mies hoitaa painepesurilla pesemisen, mistä saan olla todella kiitollinen. Olisihan mies voinut helteistä lomapäiväänsä viettää Jyväskylän ralleja katsoen, eikä vaimonsa kanalaa pesten. Siinä pesemisessä on melkoinen homma. Naiset haluavat miehiltä rakkauden osoituksena romanttisia illallisia, hääpäivien muistamisia yms, mutta minusta tuossa on kyllä rakkauden osoitusta paljon enemmän.  

Perussiivouksen jälkeen huoltomaalailin pesät ja joitakin seiniä. Maalina oli talosta tähteeksi jäänyt harmaa maali, joten ei voinut ihan samallalailla maalailla kuin olisi voinut paikkamaalata valkoisella maalilla. Meillä on monet seinät valkoisia. Vaaleat seinät kanalassa ovat erinomaisia, kun tarvitsee lintukirppuja jahdata. Pitää oikein puuta koputtaa, sillä tänä vuonna meillä ei ole vielä ollut lintukirppuja, mutta vielähän niitä ehtii elokuussa tulla. Puhdas kanala on helppo saunottaa kiukaalla ja saada lintukirput pois. Oma kokemukseni ja näkemykseni on, että lintukirpuista ei pääse myrkyillä eroon. Saunankiuas ja saunottaminen on ainoa keino päästä lintukirpuista eroon.

PS. Kanalassa kannattaa olla lattiakaivo ja viemäri, niin perussiivous on paljon helpompaa. Viemäriä ei tarvitse liittää kunnalliseen jätevesiverkostoon, vesi kannattaa ohjata paikkaan, jota haluaa kastella ja lannoittaa.

Kiuas kuumana kanalassa

Lauantai oli saunapäivä ja kiuas hehkui kanalassa. Lentokirput lähtee löylyllä, tosin en heitä vettä kiukaalle. Lintukirput pitää löylyttää kaksi kertaa, jotta eri ikävaiheissa olevat öttiäiset kuolevat. Jossakin englantilaisessa jutussa oli noin 10 päivää, nyt minulla meni kaksi viikkoa. Saa nähdä onko asialla merkitystä.

Kiuas kuumana kanalassa

Samalla vielä käsittelin Unto-kukon Smite-pulverilla ihan varmuuden vuoksi. Sillä lähti lintukirput Unton nahasta yhdessä yössä. Kun seuraavana päivänä katsoin, niin oli ihan puhdas eikä yhtään lintukirppua. Uskomattoman tehokas. Tosin käsittelin silloinkin Unton vielä varmuuden vuoksi.

Unto ei hötkyile, kun sitä käsittelee.

Unto suorastaan nauttii.

Unto- kukko on helppo käsiteltävä. Väinön höyhenpeitteen tutkiminen on paljon hankalampaa, vaikka on paljon Untoa kevyempi. Kanojen höyhenpeite on ohuempi ja nopeampi katsottava, mutta kanat ovat kanssa venkurampia. Unto-kukko se ottaa asiat rennosti. Voisi sanoa, että vietimme Unton kanssa laatuaikaa.








Smite-kirppupulveri on piilevämaavalmiste. Suomessa se on 350g ja kilon pakkauksissa, muualla myös 5kg pakkauksia.

Nyt otin käyttöön maalipensselin levityksen avuksi. Sillä sai hyvin levitettyä jauhetta sulkavakoja pitkin.

Pulverin levitystä pensselillä

Unto-kukko kuhisi lintukirppuja

Aamulla pitelin Unto-kukkoa sylissäni ja huvikseni päätin vähän katsastaa sulkien alle. Ja siellähän sitä kuhisi, lintukirppuja. Pieniä, läpinäkyviä, jotka eivät vielä olleet syöneet verta. Sitten kanala tarkastukseen. Totta vie, kun ikkunan aukaisi, niin sieltä löytyi kehänä tulossa oleva lintukirppuarmeija. Katossa tai minun indikaattorissani, kanatikkaissa, ei vielä näkynyt mitään. Mutta ikkunan ympäriltä niitä oli kyllä havaittavissa. Siellä oli ihan yksittäisiä, jotka olivat syöneet verta eli armeija oli vasta valmistautumassa kanalan invaasioon.

Kaisan tytär edessä, Unto-kukko takana viettämässä äitienpäivää

Siinä se äitienpäivä  sitten menikin, lintukirppuja hätistäessä. Kanala siivoukseen ja tyhjäksi, kiuas sisään ja lintukirpuille kyytiä. Tämä kerta opetti uuden asian. Lintukirppuja voi löytää ainakin

Kiuas kanalassa lintukirppuja kärventämässä

kukoista päivällä. Kanoista en löytänyt yhtään lintukirppua. Onko kanoilla ohuempi höyhenpeite? Vai huolehtivatko kanat paremmin itsestään, kun taas kukon pitää keskittyä turvallisuuteen ja ilmatilan vahtimiseen? Auttaako kylpeminen? Sillä mielestämme kukko kylpee huomattavasti harvemmin. Tälläkin kertaa meillä kanat olivat ihan puhtaita enkä löytänyt yhtään lintukirppua kanoista. Mutta Unto-kukon sulkien alla kuhisi.

Smite-kirppupulveri

Käsittelin Unton Smite-kirppupulverilla. Onhan se työlästä, sillä pitää katsoa koko kukko läpi ja laittaa joka paikkaan, missä kuhisee. Mielestäni kyseinen pulveri kyllä tehoaa. Käsitellyiltä alueilta en löytänyt lintukirppuja, mutta käsittelemättömiä paikkojakin oli jäänyt. Niinpä vielä illalla laitoin uudelleen pulveria. Laittaminen on suhteellisen hidasta puuhaa, kun nostelee sulkia ja ripottelee jauhetta iholle, höyhenien tyveen. Unto on kyllä kiltti kukko, aina enempi vaan siihen kukkoon kiintyy. Ihan kuin Unto olisi ymmärtänyt, että pulveri auttaa. Välillä Unto laittoi silmät puoliumpeen ja melkeinpä nautti käsittelystä.

Juuri toissapäivänä mieheni kanssa keskustelimme lintukirpuista, että tuleekohan taas tänä vuonna. Ensimmäistä kesää lukuunottamatta meillä on ollut niitä joka kesä. Viime vuonna meni syyskuulle, mutta tulivatpahan kuitenkin. Tänä kesänä päästään varmaan häätämään lintukirppuja vielä toisenkin kerran, kun alkoi näin aikaisin.

Sattumalta vielä yksi blogiani lukeva soitti eilen lintukirpuista. Piti tänään soittaa takaisin, että voi niitä lintukirppuja olla kanoissa tai ainakin kukossa myös päivänaikaan.

Oikaisu 19.6.2015: Kyseessä ei ollut lintukirput, vaan täit. ->