Mulle kans minilammas!

Suur-Jyväskylän lehdessä nro 64, 20.12.2014 oli juttu Mari Josefssonista ja hänen jouluaskarteluistaan. Siinä kerrottiin, että joulukuusi tulee kanalaakin. Kuinkas muuten. Mutta sitten oikeassa alalaidassa oli kuva minilampaista tai oikeammin pässeistä.

Quessant eli ouessant (ranskalainen minilammas) on maailman pienin lammasrotu. Sen säkäkorkeus on noin 40 cm ja sitä pidetään lähinnä lemmikkinä. Mulle kans!

Suurenna klikkaamalla kuvaa / Suur-Jyväskylän lehti nro 64, 20.12.2014

Tosin välillä tuntuu, että näiden kanojenkin kanssa on jo mopo karannut käsistä. Ennen oli yksi parvi ja viikkosiivous vei tunnin. Nyt on kolme parvea ja viikkosiivous vie kolme tuntia. Siihen sitten minilampaita päälle. :) Varmaan vaatisi taas terveystarkastajan käynnin ja uuden 200 euron luvan. Lupa kun ei ollut kuin kanoille ja kukoille. Lampaat tarvitsisivat varmaan omansa. Suomi on kyllä kaiken turhan byrokratian luvattu maa.

KSML 2.12.2014 Ilveshavainnot arkipäivää

Ilves-juttu senkun jatkui ihan lehtiversiossa. Ei olisi arvannut, että ihan noin "kuumaa kanaa". Tosin kyllähän se blogini eka kirjoitus sai jo samana yönä 11 peukutusta, mikä on kyllä enemmän kuin koskaan.

Suurenna klikkaamalla kuvaa

Linkki ->

Ilvekset levittäytyvät jo keskustaankin (video)

Ka, minun blogi poiki ihan isommankin jutun Keskisuomalaisen nettisivuille 1.12.2014->
Ottivat yhteyttä ja pyysivät päästä käymään.

KSML nettisivut 1.12.2014 ->

Ihmeen iso juttu, kun huomioi paljonko siihen käytettiin aikaa. Tuo oli kyllä ihan koko juttu eikä sitä ole editoitu yhtään. Harmi, ettei kanat näy ikkunan takaa, kun oli lamppu palanut. Muuten juoksentelisivat tuolla takana paremminkin näkösällä.

Ilvekset kuin veljekset

Tuohimutkan faunaan kuuluu sitten ilveskin. Itse en sitä tiennytkään. Kuitenkin asutaan vain parin kilometrin päässä Jyväskylän ydinkeskustasta (kompassilta). Tuohitien päässä, parin sadan metrin päässä oli viime talvena kuulemma ollut kolme ilvestä. Tänä aamuna oli löytynyt ilveksen osin syömä jänis tuosta lähimetsästä ehkä noin puolen kilometrin päästä. Paikka oli kuulemma melkoisessa sotkussa, kertoi eräs koiranulkoiluttaja, joka oli paikalle eksynyt. Ilves oli ehtinyt syödä vain pään, kun ilmeisesti oli säikähtänyt jotakin koiranulkoiluttajaa.

Itse näin tänä syksynä ensimmäisen kerran elämässäni ilveksen. Tosin se ei ollut täällä, vaan ilves oli aamuvarhaisella 5-tietä ylittämässä Varkauden jälkeen pohjoiseen ajettaessa.

Kuvituskuva. Ilves

Vaikka sinänsä on hienoa, että on luontoa ympärillä ja eläimistö, niin silti vähän hirvittää. Miten se meidän Nipa-kissa pärjää? Ninni-polosen kun tappoi ilves, eikä edes syönyt. Eräs erämies arveli, että piti mieheni vanhempien pihaa reviirinään ja kissoja eivät riviirillään sulata. Ninni in Memoriam ->

23.2.2014 Ilves hyökkäsi perheen Urkki-kissan kimppuun terassilla ->

Varis - viisas ja varovainen

Tänä aamuna ne taas ilmestyivät - varispariskunta. Viikon olivat poissa, kun on ollut haukkavaaraa. Pariskunta on elellyt koko kesän pihallamme: syöneet kanojen ruokia, alkuun söivät myös mansikat, kylpeneet lammikossa ja viettäneet aikaa. Mutta kun on yrittänyt ottaa kuvaa, niin heti pyrähtävät lentoon. Kamera kädessä niitä ei voi lähestyä.

Varispariskunta, toinen syö kanojen kupilla parhaillaan

Mies syöttää koiraa siten, että ruokakuppi on kana-aitauksen vieressä. Tällöin kanat syövät loput ruuat aidan raoista. Mutta variksetpa osaavatkin vetäistä kupin kauemmaksi verkkoaidasta, jolloin jämät jäävätkin yksin heille. Varis on varsin viisas eläin.

Siili kanojen ruokakupilla

Juhannuskokolta palatessamme kana-aitauksessa ruokakupilla oli siili! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä näin siilin. En tiedä, että mistä se oli edes aitaukseen päässyt. Meidän piha kun on melkoisen aidattu myös koiran takia joka reunalta.

Ilmeisesti lohen haju oli houkutellut siilin ruokakupille. Tosin tyhjiä kuppeja siili sai kolistella, sillä jäljellä oli vain kananmunan kuorien murusia. Varsin sopuisasti siili ja kanat samassa aitauksessa oleskelivat. Kanat eivät pahemmin siilistä näyttäneet piittaavan mitään.

Ajoin kanat sisään, jonka jälkeen löysin siilin kana-aitauksen ulkopuolelta. Eli varsin näppärästi näyttää siili kulkevan, mistä lie kulkeekin. Annoin siilille koiranruokaa, kun ei pihassamme ole enää edes kotiloita.

Siili juhannusyönä syömässä koiranruokaa pihallamme

 

Juhannuskokko 20.6.2014

Yölintu hiljaa armastaan huhuu
senkin voi kuulla kun luonto puhuu.
Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.
Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme.
Eeva Peltonen

Orava tuhoaa valkeakuulas-omenapuuta

Meillä orava kuorii valkeakuulas-omenapuun runkoa. Ensin sitä ihmetteli, että mikä eläin se moista tekee. Sitten näki oravan paikalla ja vievän kuoritukkoa suussa. Ilmeisesti rakentavat ja vuoraavat sillä pesäänsä. Meillä niitä oravia riittää. Onneksi tuo valkeakuulas ei mielestäni ole mitenkään kovin  hyvä omena, joten kuorikoot oravat sen minkä haluavat.

Orava on kuorinut valkeakuulas-omenapuun kuorta (musta nuoli) jo melkoisesti

Sammakon kutua suihkualtaassa

Pihamme suihkulähteessä on ollut jo jonkin aikaa sammakon kutua. Pumppu eikä suihku ole nyt käytössä, jotta saavat kehittyä rauhassa nuijapäiksi. Mustat pisteet ovat selvästi kasvaneet saaden nuijapään muotoa. Kohta on varmaan niitä nuijapäitä ja aikanaan pikkusammakoita. Tosin eivät ole ehkä kovin pitkäikäisiä, jos kanat ne huomaavat.

Sammakon kutua suihkualtaassa 2.5.2014