torstai 26. kesäkuuta 2014

Siilit, kanat ja salmonella

Eilen illalla siili taas iloksemme ilmestyi pihaan suuntana kanojen ruokakupit. Vein siilille pehmeää koiranruokaa saniaisten alle. Kun menin katsomaan, niin siellä olikin tuhisemassa kaksi siiltä. Meillä on siis onnea kaksin kappalein. Moni naapuri olisi kateellinen, sillä lehtokotiloiden hävittäjiä kaivataan näillä nurkilla. Tosin ei meidän pihalla enää.

Siilit aterialla 5.6.2014

Siilien osalta on vain huomioitava, että puolet siileistä kantaa salmonellaa. On muistettava riittävä käsien pesu. Siilien ruokailun ylijääneitä ruuantähteitä ei kannata antaa kanoille. Yhteiselo onnistuu meillä kuitenkin hyvin, kun kaikilla on omat alueensa.

IL 23.6.2013, Lähde Eviran tutkimus eläintaudeista 2011


Lintukirpputaistelu oli sen verran rankkaa, että koitan välttää mahdollisia, vaikka tilastollisesti epätodennäköisiä harmeja. Netistä en pahemmin löytänyt tietoa kanoista ja siileistä yhdessä. Eviran sivuilta selvisi, että salmonella tarttuu varsin harvoin suoraan eläimestä ihmiseen.

Kanoja ei positiivisen salmonellatestin vuoksi lopeteta, sillä parantuvat yleensä itsestään. Jossakin oli, että parissa viikossa (?). Eläimiä ei saa tällöin myydä tai kuljettaa. (Evira FAQ) Lisäksi omistaja saa tarkat ohjeet siitä, miten välttyä tartunnalta. Vain harva salmonellakanta on sellainen, että se olisi kananmunissa.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Siili kanojen ruokakupilla

Juhannuskokolta palatessamme kana-aitauksessa ruokakupilla oli siili! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä näin siilin. En tiedä, että mistä se oli edes aitaukseen päässyt. Meidän piha kun on melkoisen aidattu myös koiran takia joka reunalta.

Ilmeisesti lohen haju oli houkutellut siilin ruokakupille. Tosin tyhjiä kuppeja siili sai kolistella, sillä jäljellä oli vain kananmunan kuorien murusia. Varsin sopuisasti siili ja kanat samassa aitauksessa oleskelivat. Kanat eivät pahemmin siilistä näyttäneet piittaavan mitään.

Ajoin kanat sisään, jonka jälkeen löysin siilin kana-aitauksen ulkopuolelta. Eli varsin näppärästi näyttää siili kulkevan, mistä lie kulkeekin. Annoin siilille koiranruokaa, kun ei pihassamme ole enää edes kotiloita.

Siili juhannusyönä syömässä koiranruokaa pihallamme
 

Juhannuskokko 20.6.2014
Yölintu hiljaa armastaan huhuu
senkin voi kuulla kun luonto puhuu.
Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.
Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme.
Eeva Peltonen

Nipa ja Mörri viettävät kesäpäivää

Nipa-kissa ja Mörri-koira ovat kavereita ja viettävät kesäpäivää keinun alla. Takana laiduntavat kanat.

Nipa ja Mörri viettävät kesäpäivää 15.6.14 keinun alla varjossa



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Lehtokotilo - kaunis nilviäinen

Lehtokotiloista oli juttua Keskisuomalaisessa 18.6.2014 ja torjuntakeinoissa niin toimivia kuin toimimattomiakin ohjeita, kuten lauta-ansat. Torjuntakeinoista sivuilla ->

Suurenna klikkaamalla kuvaa / KSML 18.6.2014 Toimivia ja toimimattomia ohjeita

Mutta lehtokotiloihin voi ottaa myös positiivisen näkökulman, kuten Inspiratikka-blogissa ->
Lehtokotilo - kaunis nilviäinen, ainakin kuvissa. Alla on pikkukuvat, joita klikkaamalla pääset alkuperäisiin kuviin Inspiratin blogissa.

Klikkaa, niin näet alkuperäisen kuvan -> 
/© Inspiratikka
Klikkaa, niin näet alkuperäisen kuvan-> /© Inspiratikka
Klikkaa, niin näet alkuperäisen kuvan-> /© Inspiratikka
  
Lehtokotiloiden hävittämisestä ->


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Mörri on mustis

Mörri syö vaikka riisipiirakoita, kun niitä antaa kanoille. Kuten kuvasta näkyy, niin Mörri on aivan väärällä puolen aitaa. Miten lie päässytkin. Kanat yrittävät napsia kupista ja aina välillä onnistuvatkin. Mörri murisee, mutta ei tee kanoille mitään.

Mörri meni kana-aitaukseen kanojen kupille

Murrr ...
Kaisa on yksi rohkeista ja pääsi osille Mörrin kupista

torstai 12. kesäkuuta 2014

Perk ...en kanat! ;)

Pihan laiton myötä kanat ovat saaneet "häkkituomion" ja ovat aitauksessa.  Aiemmin mennä vilistivät pitkin pihaa.  Poika oli poissaollessamme päästänyt pihalle, kuten ennenkin ja tuho oli jonkinmoinen. Kukkapenkkejä kaavittu ja kukkia silputtu. Marjapensaiden juuret olivat näkyvillä, kun oli kuoputeltu multia matoja etsiskellessä. Ymmärtää, miksi entisaikaan maalaistaloissa suosittiin ruusuja. Niitä eläimet eivät syö eikä silppua. Juhannusruusukin on piikkinen kuin mikä.

Kanat silppusivat vuorenkilven



keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Lehtokotiloiden hävittäminen

Päivitin lehtokotiloiden torjunnasta kaiken suomeksi ja osin muullakin kielellä käsiini löytämäni uuden aineiston Lehtokotilo-sivulleni ->. Joitakin vanhoja ja jopa itse käyttämiäni keinoja, kuten kahvinporot, oli jäänyt kirjaamatta sivulle. Alunperin tein sivun, koska monet löytämäni neuvot ovat täysin turhaa työtä ja melkoisen tehottomia.

Uutuutena, tosin maailmalla päivämääristä päätellen jo vanhaa asiaa, ovat aurinkokäyttöiset etana-aidat. Suomessakin sähköaitaa etanoille / lehtokotiloille on myytävänä. Jos kotilot olisivat vielä puutarhamme riesana, niin varmaan teettäisin miehelläni tuollaisia sähköaitoja. Nyt jää valitettavasti kokeilematta ja kokemukset kertomatta.

Sähköistä kotilotorjuntaa, sähköaita lehtokotiloille

Keräämällä lehtokotilokantaa ei saa pidettyä pienempänä, sillä niiden lisääntyminen on niin valtavaa. Torjunnassa kannattaa alkaa heikentää niiden elinolosuhteita ja vähentämään muninta- ja talvehtimispaikkoja. Esimerkiksi avokompostit toimivat kotilohautomoina. Yksikin "kunnon" avokomposti riittää pitämään pihan lehtokotilokannan varsin suurena. Toinen on estää lehtokotiloiden pääsy omalle tontille, mikäli pihan läheisyydessä on "lehtokotilohautomoita" eli esimerkiksi puistoalueella risu- ja puutarhajätekomposteja. 

Otan mielelläni vastaan kokemuksia, näkemyksiä ja tietoja lehtokotiloiden torjunnasta.

Enemmän lehtokotiloiden tuhoamisesta ->

24.6.2015 Linkki aurinkokäyttöisiin etana-aitoihin on poistettu toimimattomana.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Mörri pettyi

Mörri pettyi, kun ei päässytkään sisälle. Siirrettiin yksi puska. Siitä jäi hyvä multainen kuoppa, jossa Mörri teki maansiirtohommia.

Mörri on ollut kaivuupuuhissa

Orava tuhoaa valkeakuulas-omenapuuta

Meillä orava kuorii valkeakuulas-omenapuun runkoa. Ensin sitä ihmetteli, että mikä eläin se moista tekee. Sitten näki oravan paikalla ja vievän kuoritukkoa suussa. Ilmeisesti rakentavat ja vuoraavat sillä pesäänsä. Meillä niitä oravia riittää. Onneksi tuo valkeakuulas ei mielestäni ole mitenkään kovin  hyvä omena, joten kuorikoot oravat sen minkä haluavat.

Orava on kuorinut valkeakuulas-omenapuun kuorta (musta nuoli) jo melkoisesti