sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kukko on koulutettava

Kanalaa perustettaessa yksi päätettävä asia on, että hankitaanko kukko vai ei? Kukko tuo mielikuvaa idyllistä. Kanaparvi ja kukko kiekuu kesäpäivässä. Sellainen pitää saada. Vai pitääkö?

Kukko ei ole pelkkää idylliä. Näkemykseni on, että jokainen harratekanalan kukko, kilttikin, on koulutettava. Kukon koulutus on vähän kuin kovapäisen koiran koulutus. Se vaatii jämäkkyyttä. Ärhäkkäimpien kanssa en itse pärjää, onneksi on mies maalta. Meillä Aksu-kukko oli melkoisen äksy ja tuli ensi alkuun päälle. 1,5 metriä ilmaan ja kannukset edellä silmille. Se on aika hurja kokemus. Kerran roiskin raparperin varrella ja pakenin häkistä. Mies tuli ja polkaisi kukon jalkansa alle ja antoi opetuksen. Itse en olisi mennyt tekemään saamaa paljain käsin ja sandaaleissa. Aksusta tuli kiva kukko, joka ei uhitellut sen jälkeen. Untoa olen itsekin kouluttanut, kun on nokkinut kenkiä. Mutta Aksu jäi kyllä minulta väliin.

Siis jokainen kukko on jossakin vaiheessa koulutettava. Kukkoa ei ole perinteisesti koulutettu, vaan yleensä vihaista kukkoa on pelätty ja paettu. Niin sen ei pidä olla. Jos kukkoa ei saa tai osaa kouluttaa, niin kukko kuuluu pataan. Vihainen kukko ei kuulu harrastekanalaan, eikä ole missään muodossa kiva juttu.

Tunnelmavalon kukko ruostutetusta teräksestä

Vaikka kukko olisi kiltti, niin alle 5-vuotiaiden lasten kanssa pitää muistaa tietty varovaisuus. Meillä kanatarhan säppi on niin korkealla, että vasta suuri kokoiset 7-vuotiaat alkavat yltää avata sitä. Pienimpien ei ole syytä mennä yksin tarhaan, jossa on kukko. Eläimillä on kuitenkin aina perimmäinen luontonsa, joka voi esimerkiksi niiden vaaraksi kokemissa tilanteissa tulla esiin. Meidän edellinen koira oli neljä kuukautta kanojen kanssa sovussa. Mutta kerran kanan pyrähdettyä lentoon se salamana iski ja tappoi kanan. Ihan se tuli koiran selkärangasta refleksinä. Olimme paikalla. Kaikki kävi niin äkkiä, että kana oli jo kuollut ennen kuin ehdimme takapuoltamme talon rappusilta nostaa.

Taajama-alueilla kukko myös rajoittaa ulkoilua, sillä parvea ei voi laskea ulos ihan miten vaan. Aamulla parvea pitää pitää sisällä. Jos kukko kiekaisee aamukuudelta viikonloppuna, niin se ei välttämättä naapurisuhteita kehitä. Pelkkä kanaparvi voi olla luukku auki vaikka ympäri vuorokauden. Tosin sisällä ovat paremmassa turvassa yöaikaan pedoilta. Mutta aamulla luukun voi aukaista vaikka kuinka aikaisin, jos ei ole kukkoa.

Kukkoja voi olla useampiakin, mutta yksi kukko laumassa takaa rauhallisempaa eloa.  Suosittelen vain yhtä. Mutta minullakin kukkoja on tällä hetkellä kaksi Alholassa. ;) Kanoja saisi olla mieluiten kymmenkunta kukkoa kohti, sillä muuten rouville kukon polkeminen voi käydä liian rankaksi. Mutta kukkoja on siinä suhteessakin erilaisia. Kanoja myös. Esimerkiksi Kaisa-vainaa piti mustan sulkapukunsa kuosissa, eikä antanut kukon sitä sotkea.

Mutta on kukossa paljon hyvääkin. Kukko on aina kanoja komeampi ja kukossa on enemmän karaktääriä. Tosin Kaisa-kana oli suuri persoona, persoonallisempi kuin kukot.

Kukko pitää laumassa järjestyksen. Uuden kanan tullessa kukko pitää huolen, että sitä ei röykytetä. Meillä tämän on huomannut hyvin, kun Unton parveen on vahingossa eksynyt alhoja. Unto tulee paikalle ja alho-kana saa olla rauhassa. Muuten meidän rouvat olisivat kyllä aika nokkavia.

Kukko myös vahtii parvea, pitää sitä koossa ja varoittaa vaaroista. Kukko puolustaa kanoja jopa henkensä uhalla. Tai sitten ei puolusta. ;) Meidän Unto-kukko on sellainen rauhanmies, että vain juoksee karkuun kanalauman kanssa. Niinpä Kaisa-kanaa kanahaukka sai syödä viiden metrin päässä kuusiaidan alla, kun Unto rouvineen vain vapisi omenapuun alla. Aksu oli ärhäkämpi. Se puolusti kanoja hengellään. Kukon henki meni, mutta kaikki kanat säilyivät hengissä.

Eli parvi kukolla vai ilman? Siinäpä vasta pulma.

Kaisa-kana kopissa, Unto-kukko heltta verillä Aksu-kukon kanssa käydystä hierarkiataistelusta 24.7.2014.

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja täyttä asiaa! Itse suosin parvia, joissa on hyväkäytöksinen kukko tai pari sopivassa suhteessa kanojen määrään, koska se tuo kanoille turvaa ja kuuluu periaatteessa kanojen luontaiseen käyttäytymiseen. Mutta tärkeintä kuitenkin, että kaikki eläimet voivat hyvin. :)

    VastaaPoista
  2. Selkeästi kukko on hyvä asia kanalaumassa. Mutta parvi ilman kukkoa on kyllä joissakin suhteessa helpompi. Itselleni tuo kukon kouluttaminen on kirkastunut pikku hiljaa. Mutta on kukoissa eroja luonteeltaakin. Pahin uhittelija Robin (vuonna 2012) me kaasutettiin 3 viikkoisena. Se alkoi jo silloin nokkia toisia kukkoja heltat verille.

    VastaaPoista