Pikku-Tilta löytyi hengettömänä

Pikku-Tilta oli kuollut juuri ennen kuin menin katsomaan kanahäkkiä. Mitään erikoisempaa ääntäkään sieltä ei ollut kuulunut. En ollut vielä viennyt niitä ulos. Tilta oli vielä lämmin eikä ollut jäykistynyt, kun nostin. Jäykistyminen tapahtui ihan 10-15 minuutissa. Ensin ihmettelin, että nukkuu ihmeelllisessä asennossa. Sitten tajusin, että kaikki ei ole kunnossa. Päällisin puolin Pikku-Tiltassa ei ollut mitään vammautumisen tai muita merkkejä. Eilen illalla kävin katsomassa vielä kymmenen jälkeen ja kaikki oli kunnossa.

Pikku-Tiltalla oli rusehtava kauluri ja kauniit tummat silmät. Tiltakuoriutui ensimmisen satsin viimeisenä.päivä muiden jälkeen. Aluksi Tilta oli arka, mutta selvästi tuli rohkeammaksi. Peippaajana Tilta oli huippuluokkaa. Se tuli takaa ja nappasi herkun ja livisti karkuun. Pikku-Tilta oli Unton kana.

Pikku-Tilta in memoriam

Pikku-Tilta 2.4 - 26.6.2012, kuolinsyy tuntematon

On se jännä, miten kanoihin voi kiintyä. Meillä ne ovat lemmikkikanoja ja lemmikkikukkoja. Ei mitään tuotantoeläimiä. Jokainen on yksilö, oma persoonansa omine tapoineen.

27.6.12 Olen miettinyt Tiltan kuolemaa ja tullut siihen tulokseen, että Tilta taittoi niskansa tai löi päänsä pudotessaan. Tilta on yrittänyt joko lentää vesiastian päälle eikä jalka olekaan pitänyt. Minulla on vesiastian alla tinalautanen, etteivät sotkisi vettä. Tai sitten Tilta on yrittänyt mennä oksan karahkojen pikkuoksille, jotka ovat  taittuneet ja Tilta pudonnut. Yleensä noista tempuista selviää havereitta, mutta nyt on vain ollut jotenkin huonoa onnea.