Kanala on kirkkoni

Saavuin pari viikkoa sitten kotiin Latvatien kautta ja kanala loisti valaistuksessaan kuin joulukirkko. Sitä voisi alkaa vaikka kanauskovaiseksi. ;)

Kanala helmikuun lopulla 2014

Helmikuussa suomenuskoinen Karhun kansa sai virallisen uskonnollisen yhdyskunnan aseman. En käytä sanaa pakanauskonto, koska sana määrittelee uskonnon Lähi-idästä lähteneiden uskontojen kautta. Näitä pidetään normitotuutena, vaikka kaikkiin uskontoihin liittyy epä-älyllisyyttä, jota ei voi tieteellisesti selittää. Pitää vain uskoa tai päättää uskoa. Maria tuli raskaaksi pyhästä hengestä, Karhun kansalla Iro-neito tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää kolme luojajumalaa. Toisessa on pyhää henkeä ja enkeleitä, Karhun kansalla väkeä ja haltijoita. Kummatkin ovat kannattajilleen hengellisyyttä.

Hienoa näissä luonnonuskonnoissa on yhteys ja kunnioitus luontoon. Lähi-idästä lähteneissä uskonnoissa ihminen on valta-asemassa, jolla on oikeus lisääntyä, täyttää ja tuhota maapallo. Jos luonnonuskonnot olisivat valta-asemassa, niin tuskin luontoa olisi turmeltu tavalla, mitä nykyisin tehdään. Ihminen olisi enemmän osa luontoa, jota kunnioitettaisiin.

Vaan kun miekan kahvassa oleva pitää omaa uskontoaan ainoana oikeana, johon muidenkin on siten uskottava, niin uskonto leviää ja se on totuus. Nämä uskonnot voivat vielä kutsua itseään rauhan ja rakkauden uskonnoiksi. Karhun kansa ei ota kantaa muiden uskontojen totuuteen, eikä käännytä. Se on yhteisöön kuuluvien omaa hengellisyyttä.

Aito uskonnonvapaus olisi sitä, että lapset, parisuhteet ja kuolemat rekisteröitäisiin maistraatissa. Sen jälkeen jokainen voisi tehdä sellaiset kastamis-, avioliitto- tai muut rituaalit kuin haluaisi. Laki uskonrauhan rikkomisesta voitaisiin poistaa. Menisi samoilla säännöillä kuin on sallittua puhua esimerkiksi poliittisista puolueista.

Kanauskonnolleni pitäisi luoda pyhät kirjoitukset, uskontunnustus ja säännöt, joita muiden olisi noudatettava. Jopa uskonnoksi määritteleminen ja vaatimukset perustuvat Lähi-idän uskontojen periaatteisiin ja ajatteluun. Pyhä paikkahan minulla jo onkin, jossa siivotessani on jo ihan omat rituaalit. Uskontunnustukseksi sopisi: "Laula kukko, laula kukko, Tuohimutkan kirjava kukko. Jollet sinä leiki, laula, katkaisen minä sinulta kaulan. Muni kana, muni kana, Tuohimutkan kotkottaja. Jollet sä munia rohkenis', pistän mä silloin broileriks'.".