Emon siipien suojassa

Hieno-kanan adoptiotiput -> kasvavat vauhdilla ja nyt on siirrytty jo orrelle nukkumaan. Vaikka aiemmatkin tiput ovat viihtyneet emonsa selässä, niin se on erityisesti tämän tipuparven bravuuri. Tiput ovat Wyandotteja, Brahma ja Orpington, joten ovat huomattavasti vastaavan ikäisiä alho-tipuja suurempia. Tiput ovat Hieno-kanalle vähän kuin käenpoikaset linnunpesissä, isoja kooltaan verrattuna emolinnun omiin perillisiin.

Alla yksi tipu makaa Hieno-kanan selässä ja kolme on siipien suojassa. Tosin yksi vain on näkyvissä siipien alta, kahta muuta tipua ei juurikaan näy. Yksi tipu oli vielä lattialla vilistämässä.

Hieno-kana ja tiput 16.8.2015: yksi selässä, kolme siipien suojassa orrella. Orpington-tipu kurkistaa siipien alta.

Alho-rotuinen Hieno-kana, Wyandotte-tipu selässä ja Orpington siipien alla orrella 16.8.2016.

Brahma-tipu Hieno-kanan selassa iltapuulla 23.8.2015 ikkunan läpi kuvattuna

Kilo kananmunia kuukaudessa

Suomalainen syö keskimäärin 11kg kananmunia vuodessa eli kilon kuukaudessa. Todellisuudessa luku on reilusti suurempi, koska teollinen käyttö ei ole mukana. Siis kaikki valmiit leipomotuotteet, ruokalat yms. on poissa laskelmasta. 

Teollisuus käyttää B-luokan kanamunat ja osan vielä A-luokankin kananmunista.

Rakas peltilehmäni

Ohi aiheen: Eläinaiheiseen blogiini on pakko laittaa kirjoitus rakkaasta peltilehmästäni. Tosin peltilehmän sijasta pitäisi kyllä puhua peltiravurista. Sunnuntaina 14.6.2015 tuli mittariin täydet 600.000 kilometriä. Auto on ollut meillä uudesta asti.

VW Golfin mittari 14.6.2015

Golf on ollut varmatoiminen kuormajuhta, jolla on kuljetettu aina niin kamat, koirat, kissat, kanat, kakarat ja kakaroiden kaverit. Vaihdoimme Naksu-koiran takia farmariautoon. Kaikkea eritettä, mitä eläimistä irtoaa, on tämä auto saanut osakseen. Erityisesti ilveksen tappaman Ninni Petterin -> erikoinen oli kusaista kuljetusboksiinsa (usein sentään siellä ;) ) heti kun oli ajettu parisataa metriä lähdön jälkeen. Joskus rapisi niskaan äskettäin syödyt kissanraksut. Melkein haikeudella muistelee moisia aikoja. :D

Golf Variant vm. 2000 (kuva 21.6.2015)

Vaikka Golf on ollut merkittävä osa elämäämme, sillä niin paljon siellä on istuttu, niin sillä ei ole koskaan ollut oikeastaan mitään kummempaa lempinimeä. Aiemmin minulla oli VW Jetta, joka oli dalmatialainen. Opiskelijat sen siksi nimesivät, kun valkoisessa autossa ruskeat ruostetäplät rehottivat ympäriinsä. Taisi voittaa täplämäärässä kaikki koulun parkkipaikan muut menopelit, myös opiskelijoiden autot. VW Polo oli lempinimeltään Kupetti. Yhden litran moottori ei paljon kuluttanut ja 50 eurolla sai tankin täyteen.
 Vaan Golf on ollut jotenkin niin arkinen, että sitä on aina kutsuttu vain Golfiksi, harvoin edes farmariksi, ihan joskus harvoin Punikiksi.  Mutta rakkaus autoon on ollut ehdotonta. Siitä todiste on jo se, että heinäkuun lopussa ostin "uuden" samanlaisen, jopa samaa vuosimallia. Väri on vain eri. Itseasiassa se oli autokauppiaan suosittelema väri, jos ajatteli jälleenmyyntiä. Meillä värin valitsi tytär, joka ei olisi halunnut luopua Golfin edeltäjästä.   

Auton vaihto oli ihan sattumaa. Kuvittelin karauttavani kohti 700.000 kilometriä. Miehen työkaveri kaupitteli vaimonsa autoa, joka oli Nettiauto-sivustolla. Tein lisäksi kaksi hakua ja toisella haulla haaviin jäi vain yksi auto. Luin tiedot ja tiesin heti haluavani sen. Aikaa käytin varmaan kymmenisen minuuttia. Tätä yhden omistajan autoa oli rakastettu kuin meidän Golfia, mutta sitä oli kyllä pidetty huomattavasti siistimmin ja mittarissa oli puolisen miljoonaa kilometriä vähemmän. Oli pakko ostaa, sillä kun olisi tullut Golfin vaihdon aika, niin samanlaista kullanmurua olisi ollut mahdotonta löytää.

Todennäköisesti ajelen "uutta" Golfia kunnes sen saa viedä romuttamolle. Uusia autoja ostetaan muun muassa vähäisemmän kulutuksen vuoksi. Kuitenkin Taloussanomat 8.10.2014: Autojen kulutus ja päästöt kaukana luvatuista. Asia on ihan selvä, kun miettii, kuinka paljon uusissa autoissa on sähköhärpäkettä entisiin autoihin verrattuna. Nykyisin kaikki toimii sähköisesti. Sähkö tuotetaan huonolla hyötysuhteella polttoaineesta. Sitä paitsi kulutukseen ei lasketa ilmastointia, istuimen säätöä, ikkunoiden yms. käyttöä. Siten uusi auto kuluttaa todennäköisesti todellisuudessa ainakin saman kuin vanha. Vanhemmalla autolla voi siis ajella ihan hyvällä omallatunnolla. Vanhemman auton korjaaminen työllistää suomalaisia, uusi auto heikentää vain vaihtotasetta.

Paikka nimeltä Kukko

Multialla on paikka nimeltä Kukko. Se on ilmeisesti sellainen tyypillinen suomalainen "kylä", jota ei kyläkeskuksena edes ole olemassa. Jos laittaa matkamittarin päälle ja katsoo kohdan matkan mukaan, niin matkan päässä on vain pusikkoa tien laidassa. Välttämättä kohdalle ei ole osunnut edes yhtään taloa. En tiedä, onko Kukko tällainen paikka. Pitäisi löytää ensin Kukko-opastekyltti, jossa olisi kilometrit.

Kyltin perusteella Kukolla, vai pitääkö taivuttaa Kukossa, ei mene hyvin. Kukontie oli sentään ihan kohtuullisessa kunnossa ja hyvä ajella.

Multialla on paikka nimeltä Kukko.

Pehtoori suuremmille tiluksille

Reetu Pehtoori eli meidän pihakukko hoiti tilusten työnjohtotehtävät kiitettävästi. Pehtoori oli meillä pihalla vapaana. Kukko ei tee niin paljon tuhoa kuin kana. Tosin Pehtoori kaapi ruusupensaan juuret esille, kun erehdyin kitkemään alustan puhtaaksi heinistä. Niinpä kymmenet ruusunnuput kuivuivat.  Jos teki pihalla puutarhatöitä, niin Pehtoori saattoi tulla lähettyville makaamaan. Yleensä Pehtoori kävi ainakin katsastamassa, että hommat sujuvat. Se kun kuuluu pehtoorin tehtäviin.

Pehtoori-kukko tuli hyvin toimeen kaikkien talon asukkaiden kanssa, kuten kissan kanssa samasta vesikupista juominen-> osoitti. Sen sijaan turhanpäiväisen joutoporukan, kuten varikset, Pehtoori ajoi pois pihasta. Pehtoori ei suvainnut rääkkyjiä tiluksillaan.

Reetu Pehtoori -kukko

Torstaina 4.8.2015 Pehtoori pääsi Laukaalle suuremmille tiluksille. Hienoa uudessa pestissä on myös se, että ei ole vain kesän pätkätyö, vaan pehtoorin hommat jatkuvat talvella navetassa.

Reetu Pehtoorin uudet tilukset huokuu idylliä ja rantakin on lähettyvillä.

Syy Pehtoorin pestaamiseen oli ongelmat työväen kanssa. Yksi kana oli jounut ajokanaksi. Kolme kanarouvaa olivat alkaneet nokkia sitä niin, että selkään oli tullut haava. Niiden kolmen kanan käytös oli ollut kuulemma kovin agressiivista. Liekö erilainen, lerpattava heltta vai vain huonot fiilikset. Tällä ajokanalla näytti olevan samaa vaivaa, mitä oli meidänkin hy-line browneilla. -> Tiluksen kanat on otettu noin kuukausi sitten tuotantokanalasta ja ne ovat noin vuoden ja kolme kuukautta vanhoja. Meidän hy-line brownit kuolivat tuohon samaan vaivaan kaikki kolme alle kolme vuotiaina. 

Ajokanaksi joutunut lerppa-heltta kana

Nyt pari päivää myöhemmin ajokana voi taas hyvin ja oli noussut jo eilen illalla orrelle. Pehtoorin eli kukon tulo kanalaan rauhoitti menon heti. Tosin alkuun yksi kana otti Pehtoorin kanssa yhteen kuin kukkopojat. Ensimittelöt hierarkiapaikasta meni kyllä hieman kanan voitoksi. Mutta Pehtoori-kukko ottaa muutamassa päivässä tai viimeistään viikossa ehdottoman kukko-paikkansa parvessa. Nyt selvästi yksi kana oli ottanut parven johtopaikan ja mittasi asemaansa suhteessa kukkoon.

Pehtoori ja hy-line brown kanoja

Meidän heinäkuussa 2012 ottimiin hy-linen browneihin verrattuna näillä hy-linen browneilla on selvästi suurempi pyrstö. Ihan se muistuttaa Alhojen pyrstöä. Luonteeltaan nämä tuntuivat olevan kesympiä kuin meidän ja niiden kiinnisaaminen ja sylissäpitäminen oli helppoa. Eli luonteeltaan erittäin kivoja.  

Hy-linen brown puskan alla

Kuva-arvoitus: Etsi kana kuvasta.

Missä kana luuraa?